Kun valtio on ilman toimintakykyistä hallitusta ja kansa kuohumistilassa,on siinä oiva markkinarako diktatuurien syntymiselle. Näin kävi aikanaan Saksassa, Venäjäjällä, Espanjassa, Kiinassa ja nykyisinkin lukuisissa Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian valtioissa. Toisen maailmansodan jälkeen diktatuureja istutettiin väkivalloin aatteellis-taloudellisin perustein ympäri itäeurooppaa.
Yksi toisensa jälkeen kansat alkoivat ravistella diktatuurin painolastia hartioiltaan, yleensä solidaaristen ystävävaltioitten avustuksella.
Harvat diktaattorit ovat kuitenkin joutuneet vastuuseen pahoista teoistaan ja nekin jotka joutuivat, ovat viimeiseen hengenvetoon asti vakuuttaneet viattomuuttaan. Mainehikkaista joukkomurhaajista Hitler oli ainoa joka tunnusti syyllisyytensä ampumalla itsensä, sensijaan Stalin ja Mao elivät suurina sankareina jotakuinkin luonnolliseen kuolemaansa saakka. Samoin Pol Pot ja Pinotheck keinottelivat piileskellen tai lakimiesten ja lääkäreitten tuella korkeaan ikään antamatta kuolleitten sielujen häiritä viimeisiä elinvuosiaan. Mutta vielä on monta hirttämätöntä diktaattoria nauttimassa vieraissa ystävällisissä valtioissa luksuselämästä miljardisäästöjen turvin.

Uskonnoilla on tieteeseen vaihteleva viha-rakkaussuhde. Tiedettä arvostetaan vain silloin kun se on uskonnon kanssa samaa mieltä.

Uskontojen ydin on keppi ja porkkana, tieteen ydin porkkana ilman keppiä. Keppi ilmestyy vasta jos toimitaan tietämisen vastaisesti.

Ihmisten aatteet ja uskonnot ovat kuin sata metriä pitkä jäykkä reki kulkemassa elämän tietä jonka mutkat ovat viisikymmenmetrisiä.

Uskomusten mukaan helvettiin johtaa vain yksi leveä tie, mutta taivaaseen pyritään eripuraisina monia kapeita polkuja pitkin.

Ensin eletään oikein ja väärin. Tutkimus pyrkii erottamaan ja poistamaan väärät oikeista.

Tuntemattoman pelkoa torjutaan tiedolla ja uskonnoilla. Ellei pelkoa ole, uskonnot pyrkivät sen tartuttamaan.

Uskonnot ovat yleislääke kaikkiin ihmisten ongelmiin. Ellei lääke auta, se johtuu lääkefirman johtajan tahdosta.

Uskonnoissa ja politiikassa on yhteistä se, että niissä voi lupailla päättömiä päätään menettämättä.

Poliitikko on hedelmällinen pilailun kohde, koska hän on omasta halustaan asettunut maalitauluksi.

Kapitalisti pyrkii ottamaan monelta vähän, proletaari harvoilta paljon.

Jos poliitikko istuu tuleen, kannattajien housut siinä kärähtävät.

Jos poliitikko hoitaa virkaansa rehellisesti ja tunnollisesti, hän ei saa tehtäviään koskaan valmiiksi.

Poliitikon työ on eräänlaista liiketoimintaa, ja kannattajilleen hänen on soveliasta jakaa voitoista puolet ja kaikki tappiot.

Valehtelematta voidaan sanoa, että nykymaailmassa ei voi päästä edes kansanedustajaksi valehtelematta.

Poliitikot haavoittavat toisiaan äänestäjien nähden sanojen säilällä, ja hoitelevat sitten haavojaan makkaran, sinapin ja oluen avulla yhdessä saunoen.

Jos politiikkaan pyrkivä ei vaaleissa saa yhtään ääntä, häneltä puuttuu itsevarmuutta muttta ei rehellisyyttä.

Kaikki poliittiset utopiat ovat olleet pilvilinnoja jotka putovat maahan ja sortuvat jos niissä yritetään asua.

Nauhurin keksiminen on tuhonnut monen huippupoliitikon uran.

USA on demokratia jossa kuka hyvänsä lahjakas kansalainen voi nousta presidentiksi, jos vain omistaa riittävän monta miljoonaa dollaria.

Yli viiteenkymmeneen vuoteen ei kukaan USA:n presidenteistä ole selvinnyt virkakausistaan saamatta tyhmän tai valehtelijan mainetta. J.F.Kennedy oli selviämäisillään, mutta hänen ammuttiin.

Demokratia on keskinkertaisuuden diktatuuria.

Vaikka aikansa eläneet poliittiset aatteet ovatkin haudattuja, aina on yläsnousemiseen uskovia.

Keski-ikäisen ilonaiheita ovat nuoret, jotka ajattelevat kuin aikuiset, ja vanhukset, jotka ajattelevat kuin nuoret.