Maailmanparantajia ei enää ole. He ovat nyt tuhoutumisen viivyttäjiä.
Tieto on valtaa, tietämättömyys voimaa.
Kaikista maapallon eläinlajeista ihmisellä on pisin matka täydellisyyteen.
Olla ajastaan jäljessä on häpeä. Olla aikaansa edellä on onnettomuus.
Maailman kansojen lastentarhasta puuttuvat aikuiset hoitajat.
Pienet asiat ratkaistaan järjellä, suuret tunteella.
Yksilö elää tragediaa, kansa komediaa, ihmiskunta farssia.
Naisen logiikka on kudottu silkkilangoista, miehen logiikka väännetty rautatangoista.
Jokainen voi perustellen muuttaa mielipiteitään, paitsi nainen. Hänen ei tarvitse perustella.
Filosofi pyrkii osoittamaan itsestäänselvyydet epäilyksenalaiseksi, poliitikko taas päinvastoin.
Tavallisen ihmisen ainoa tie kuuluisuuteen: on tehtävä kerralla paljon pahaa.
Huumorintajun pehmuste ei estä kaatumista, mutta kylläkin loukkaantumisen.
Poliitikon ja naisen totuus on tarkoituksenmukaisuus.
Yksinkertaisesta älykäs on epäilyttävä, älykkäästä yksinkertainen on ikävystyttävä.
Kohtalo kyllä kolhii, mutta harvoin syyttömiä.
Kohteliaisuus on lahja, loukkaus laina.
Ilmeet ja äänensävyt ovat sanoja rehellisempiä.
Siinä
ensimmäiset koepalat elämäni varrella mietityistä aforismeista.
Vanhimmat ovat kymmenien vuosien takaa, nuorimmat vauva-ikäisiä. Koska
aforismikokoelmalle on käsitykseni mukaan vielä vaikeampaa löytää
kaupallista kustantajaa kuin ennestään tuntemattoman tekijän
runoteokselle, en ole sellaista edes yrittänytkään etsiä. Siispä
eläköön internet - parasta aspiriiniä luomisen tuskan vaivaamalle
ihmisolennolle!
tiistai, 17. tammikuu 2006
Kommentit