Maailmanparantajia ei enää ole. He ovat nyt tuhoutumisen viivyttäjiä.

Tieto on valtaa, tietämättömyys voimaa.

Kaikista maapallon eläinlajeista ihmisellä on pisin matka täydellisyyteen.

Olla ajastaan jäljessä on häpeä. Olla aikaansa edellä on onnettomuus.

Maailman kansojen lastentarhasta puuttuvat aikuiset hoitajat.

Pienet asiat ratkaistaan järjellä, suuret tunteella.

Yksilö elää tragediaa, kansa komediaa, ihmiskunta farssia.

Naisen logiikka on kudottu silkkilangoista, miehen logiikka väännetty rautatangoista.

Jokainen voi perustellen muuttaa mielipiteitään, paitsi nainen. Hänen ei tarvitse perustella.

Filosofi pyrkii osoittamaan itsestäänselvyydet epäilyksenalaiseksi, poliitikko taas päinvastoin.

Tavallisen ihmisen ainoa tie kuuluisuuteen: on tehtävä kerralla paljon pahaa.

Huumorintajun pehmuste ei  estä kaatumista, mutta kylläkin loukkaantumisen.

Poliitikon ja naisen totuus on tarkoituksenmukaisuus.

Yksinkertaisesta älykäs on epäilyttävä, älykkäästä yksinkertainen on ikävystyttävä.

Kohtalo kyllä kolhii, mutta harvoin syyttömiä.

Kohteliaisuus on lahja, loukkaus laina.

Ilmeet ja äänensävyt ovat sanoja rehellisempiä.

                
          Siinä ensimmäiset koepalat elämäni varrella mietityistä aforismeista. Vanhimmat ovat kymmenien vuosien takaa, nuorimmat vauva-ikäisiä. Koska aforismikokoelmalle on käsitykseni mukaan vielä vaikeampaa löytää kaupallista kustantajaa kuin ennestään tuntemattoman tekijän runoteokselle, en ole sellaista edes yrittänytkään etsiä. Siispä eläköön internet - parasta aspiriiniä luomisen tuskan vaivaamalle ihmisolennolle!