Kuukauden tai parin sisällä on käyty tai käydään kolmet meille ja maailmalle merkitykselliset, päältä katsoen demokraattiset vaalit. Iranissa kansa valitsi presidentikseen miehen joka huolettomasti raapii tulitikkuja lähi-idän ruutitynnyrin vieressä. Palestiinassa kansa valitsi johtotähdekseen puolueen jonka ohjelmaan kuuluu naapurivaltion tuhoaminen. Irakissa on harkinnassa sisällissodan ja yhteistyön vaihtoehdot.
Antiikin Kreikassa vajaa kaksi-ja puolituhatta vuotta sitten rankattiin eri hallitusmuodot paremmuusjärjestykseen, ja demokratia katsottiin neljännen sijan arvoiseksi.  Tästä perspektiivistä katsoen ei kehitys joillakin maailman kolkilla ole paljoakaan edennyt antiikin ajoista. Väkisin istutettu demokratia on suurin vaara kansalle itselleen, karismaattisen mielipidejohtajan ääni voi vastata miljoonaa tavallisen kansalaisen ääntä eikä silloin voi puhua kansan tahdosta vaan harhautuksesta. Kansa olisi kasvatettava ja sen olisi kasvettava demokratiaan, nykykeinoin prosessi ei veisi aikaa kahtakaan tuhatta vuotta.
 Suomen presidentinvaalit ovat vähiten merkityksellisiä maailmalle ja meille. Tuli kumpi kilpailija hyvänsä valituksi, valtiojuna ei suistu raiteiltaan eikä vauhtikaan suuremmin hiljenisi. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että pitäisikö turvallisuusvakuutus ottaa nyt ja maksaa vakuutusmaksuja ehkä turhaan iät ja ajat, vaiko juosta ottamaan vakuutus vasta sitten kun talo jo palaa. Jostakin syystä äänestäjiä on aiheettomasti peloteltu vakuutusmaksun suuruudella, eikä kumpikaan finalisti uskalla esittää suoraan kantaansa äänien menettämisen pelosta.
Muistaakseni englantilainen kirjailija Oscar Wilde on aikanaan sanonut demokratiasta, että se saattaa olla hyväkin hallitusmuoto, mutta sitä ei ole missään vielä kokeiltu.

Kuten olen aikaisemmin sanonut, aforismien kirjoittaminen aikaa vievää työtä, joten niitä ei riitä jokaiseen päivitykseen. Nämä ovat nyt niitä lyhyttä pitempiä ajatuksia, jotka pähkäilevät ajankohtaisia tai ikuisia ongelmia.
Olen saanut lukijoilta kommentteina ruusuja ja risuja, molemmat ovat tarpeellisia mielipiteen ilmaisuja ja auttavat kehittymään blogiharrastuksessa. Kun joku on eri mieltä ajatuksistani, hänellä on täysi oikeus siihen ja vapaus julkituomaan mielipiteensä. Itse vierastan kuitenkin kirjoittaa vastakommentteja minulle  lähetetyistä, se käytäntö kuulunee enemmänkin keskustelupalstoille. Jos joku ilmoittaa sähköpostiosoitteensa ja toivoo yhteydenottoa, pyrin ajankäytön puitteissa vastaamaan sellaisiin.