Kuukauden tai parin sisällä on käyty tai käydään kolmet meille ja
maailmalle merkitykselliset, päältä katsoen demokraattiset vaalit.
Iranissa kansa valitsi presidentikseen miehen joka huolettomasti raapii
tulitikkuja lähi-idän ruutitynnyrin vieressä. Palestiinassa kansa
valitsi johtotähdekseen puolueen jonka ohjelmaan kuuluu naapurivaltion
tuhoaminen. Irakissa on harkinnassa sisällissodan ja yhteistyön
vaihtoehdot.
Antiikin Kreikassa vajaa kaksi-ja puolituhatta vuotta sitten rankattiin
eri hallitusmuodot paremmuusjärjestykseen, ja demokratia katsottiin
neljännen sijan arvoiseksi. Tästä perspektiivistä katsoen ei
kehitys joillakin maailman kolkilla ole paljoakaan edennyt antiikin
ajoista. Väkisin istutettu demokratia on suurin vaara kansalle
itselleen, karismaattisen mielipidejohtajan ääni voi vastata miljoonaa
tavallisen kansalaisen ääntä eikä silloin voi puhua kansan tahdosta
vaan harhautuksesta. Kansa olisi kasvatettava ja sen olisi kasvettava
demokratiaan, nykykeinoin prosessi ei veisi aikaa kahtakaan tuhatta
vuotta.
Suomen presidentinvaalit ovat vähiten merkityksellisiä maailmalle
ja meille. Tuli kumpi kilpailija hyvänsä valituksi, valtiojuna ei
suistu raiteiltaan eikä vauhtikaan suuremmin hiljenisi. Suurin ongelma
tuntuu olevan se, että pitäisikö turvallisuusvakuutus ottaa nyt ja
maksaa vakuutusmaksuja ehkä turhaan iät ja ajat, vaiko juosta ottamaan
vakuutus vasta sitten kun talo jo palaa. Jostakin syystä äänestäjiä on
aiheettomasti peloteltu vakuutusmaksun suuruudella, eikä kumpikaan
finalisti uskalla esittää suoraan kantaansa äänien menettämisen pelosta.
Muistaakseni englantilainen kirjailija Oscar Wilde on aikanaan sanonut
demokratiasta, että se saattaa olla hyväkin hallitusmuoto, mutta sitä
ei ole missään vielä kokeiltu.
Kuten olen aikaisemmin sanonut, aforismien kirjoittaminen aikaa vievää
työtä, joten niitä ei riitä jokaiseen päivitykseen. Nämä ovat nyt niitä
lyhyttä pitempiä ajatuksia, jotka pähkäilevät ajankohtaisia tai ikuisia
ongelmia.
Olen saanut lukijoilta kommentteina ruusuja ja risuja, molemmat ovat
tarpeellisia mielipiteen ilmaisuja ja auttavat kehittymään
blogiharrastuksessa. Kun joku on eri mieltä ajatuksistani, hänellä on
täysi oikeus siihen ja vapaus julkituomaan mielipiteensä. Itse
vierastan kuitenkin kirjoittaa vastakommentteja minulle
lähetetyistä, se käytäntö kuulunee enemmänkin keskustelupalstoille. Jos
joku ilmoittaa sähköpostiosoitteensa ja toivoo yhteydenottoa, pyrin
ajankäytön puitteissa vastaamaan sellaisiin.
perjantai, 27. tammikuu 2006
Kommentit