Luovan tauon aikana syntyneitä ajatuksia:
Lapsi nauraa elämisen ilosta, aikuinen vahingonilosta.
Rikkaan onnettomuus on ilon aihe monelle köyhälle.
Luulosairaat ovat ihmeparantajien toivepotilaita.
Kaikille ihmeteoille ja -tapahtumille on loogiset ja järjelliset selityksensä. Niitä ei vain vielä tiedetä tai niihin ei uskota.
Uskonnot ovat kiinteitä laahausankkureita kansojen pursissa. Myrskyssä ne ovat hyödyksikin, mutta haitaksi matkanteossa.
Ken on suuri legenda jo eläessään, kuolema on vain pieni mutka hänen loputtomassa elämänkaaressaan.
Miehet ovat ihmiskunnan selkänikamia, naiset pehmentäviä välilevyjä.
Jos kannat kirkasta aatteen soihtua, varo itse sokaistumasta.
Filosofi pystyttää ensin tienviitat, kansa rakentaa sitten tiet.
Monet hallitukset tekevät julkisesti juhlallisia sopimuksia, vaikka ei
ole aikomustakaan pitää niitä. Samoin monet yksilöt, varsinkin
vihkialttarilla.
Väärin sammutettu.
Länsimaailman piti viedä demokratiaa Irakiin, mutta aate menikin ensin
väärään osoitteeseen, Palestiinaan. Kansa valitsi kahdesta huonosta
vaihtoehdosta huonomman ja ensimmäisen paniikkijarrutuksen teki Israel
tehokkaimmalla tavalla, eli kiersi palestiinalaisten rahahanan kiinni.
Jos vaalivoittaja Hamas olisi ollut ovelampi ja myöntynyt lännen ja
Israelin vaatimukseen naapurinsa tunnustamiseen, kansan toimeentulo
olisi turvatumpi eikä käytäntöä olisi suurestikaan tarvinnut muuttaa.
Nyt Hamas ja demokraattinen kansa maksaa rehellisyydestään
nälkäkuurilla.
Irakilaiset
tappavat toisiaan ja kaikesta syytetään amerikkalaisia. Siinä mielessä
syyttäjät ovat oikeassa, koska amerikkalaiset poistivat Saddamin
hallinnon joka tappoi vain kurdeja ja shiioja. Nyt tappaminen on
tasa-arvoisempaa. Suomessa tätä tasa-arvoista tappamista harrastettiin
aluksi vuonna 1918, lopuksi sekin muuttui yksipuoliseksi. Irakilaiset
ovat nähtävästi lukeneet ja omaksuneet Suomen sen ajan historiaa
lopusta alkuun.
Pieni demokraattinen Tanska on ottanut
selville missä päin maailmaa ei ymmärretä leikinlaskua ja pilailua.
Mellakoissa kuolleitten lukumäärästä voidaan aikanaan laskea lopullinen
totuus.
Venäjä on ilmoittanut siirtävänsä järeää
aseistustansa Suomen itärajan tuntumaan. Ehkä naapurimaamme johto on
huolestunut kansamme enemmistön Nato-vastaisesta asenteesta. Vai
olisiko Koiviston irtisanoma yhteistyö- ja avunantosopimus palautettava
voimaan?
torstai, 2. maaliskuu 2006
Kommentit